Armon varassa vaan!

Kuka minä olen? Olen menestyvä, suosittu ja tasapainoinen "hyvä jätkä". Olen tervehenkinen, reipas Herran työntekijä. Minä olen vahva, enkä tarvitse sisäistä paranemista. Vammoja minusta ei löydy. Eihän?

- Minä olen minä vaan, terve, esittäytyy Risto Käyhkö ja työntää kättään tykö. Hän ohjaa peremmälle Jyväskylän Sanan kulmaan, entiseen pankin konttoriin.

Risto Käyhkö on Kansan Raamattuseuran Keski-Suomen aluetyön johtaja. Hän opettaa ahkerasti sisäisestä parantumisesta erilaisissa tilaisuuksissa ja viikonloppuleireillä.

Sanan kulmassa pistäytyy vähän väliä monenlaista porukkaa. Monet opiskelijat tuntuvat pitävän sitä päivähoitopaikkanaan. Se on sitä joskus ihan kirjaimellisesti, sillä Risto Käyhkö harrastaa myös sielunhoidollisia keskusteluja.

- Vaikeimmat tapaukset heitämme tuonne pankkiholviin, sanoo Käyhkö ja viittaa muhkean teräsoven takaiseen huoneeseen.

Kahvikupin äärellä Risto Käyhkö kertoilee työstään.

- Sisäisen tervehtymisen tarve tuntuu olevan suuri nykyaikana. Psykologi Seppo Jokinen on sanonut, että nykyajan opiskelijat ovat rikkinäisempiä kuin 1960-luvun alkoholistit.

Oireet kavaltavat

- Oireina siitä, että elämässä on jotain pielessä, ovat usein erilaiset riippuvuudet ja pakkomielteet. Korvaavia tyydytyksiä tai turvallisuustekijöitä ovat esimerkiksi alkoholi, tietokonepelit, syöminen, tai lenkkeilypakko. Samoin mm. korkean paikan kammo, kleptomania tai pyromania voivat olla oireita.

- Seksuaaliset vääristymät kuuluvat myös joukkoon, ja niistä on tullut yhä yleisempiä. Vääristymät nousevat elämän kokemisesta tyhjäksi, johon seksistä yritetään etsiä korviketta. Niin kuin kaikki himot, myös vääristynyt seksi vaatii himon tyydyttämistä yhä voimakkaammin, enemmän ja useammin.

- Saatanan ovelin juoni on siinä, että kun ihminen omistaa koko elämänsä johonkin tyydytykseen, hän ei huomaa saavansa siitä mitään, niinkuin C.S. Lewis huomautti.

- Erilaisia korvikkeita on paljon uskovienkin keskuudessa. Tyydymme liian halpoihin ja vaatimattomiin korvikkeisiin. Suhde Jeesukseen voi olla läheisempi ja tyydyttävämpi kuin mikään korvike.

- Itse en ole elämässäni pystynyt vastustamaan yhtään kiusausta tai himoa kuin sen kautta, että Jumalan todellisuus on tullut niin lähelle, että se toinen alkaa paljastua korvikkeeksi.

- Helvetillä pelottelu ei auta korvikkeista luopumiseen. Ihminen saattaa tietää itsekin olevansa riippuvainen, muttei mahda sille mitään. Hänelle täytyy selittää, mitä himojen kuolettaminen Hengellä tarkoittaa. Tulematta silti robotiksi, hulluksi tai omituiseksi. Uskovaisen ei tarvitse olla omituinen, vakuuttaa Käyhkö.

Uskallammeko kohdata rikkinäisyytemme?

- Sisäinen parantuminen ja terveeksi tuleminen koskee kaikkia. Olemme kaikki syntisten, rikkinäisten isien ja äitien kasvattamia syntisiä, rikkinäisiä lapsia.

- Kun näemme jossain epämuodostuneen, pahasti vammaisen ihmisen, saatamme kääntää päämme pois. Se kertoo meistä sen, ettemme ole kohdanneet omassa sydämessämme olevaa epämuodostunutta, vammaista, rikkinäistä itseämme.

- Jos ihminen ei ole kohdannut omaa rikkinäisyyttään, hänelle tulee pakonomainen tarve kokea oma elämänsä ehjänä. Kodista täytyy antaa terve ja tasapainoinen kuva. Työyhteisön täytyy olla ehjä ja riidaton. Myös seurakunnan tai raamattupiirin pitää olla harmiton ja vaivaton. Hän ei kestä mitään epäjärjestystä tai sairasta, koska se muistuttaa liikaa hänen sisintään.

Eheytyminen on mahdollista

- Vaikka olemme rikkinäisiä, voimme olla onnellisia. Puolivuotias vauva kakkaa ja pissaa housuihinsa, mutta se on onnellinen siitä, että se saa olla olemassa. Jumalakaan ei näe meitä kakkahousuina, vaan vauvoina, joita hän haluaa pestä, hoitaa ja pitää hyvänä.

- Vauvat välillä vähän tuoksuvat, mutta suurin osa aikuisista on oppinut elämään siten, etteivät enää kakkaa housuihinsa. Aivan samoin Jumalakin haluaa opettaa meille parempaa elämää.

- Tärkeintä paranemisessa on halu siihen. Jos motiivi muuttumiseen puuttuu, ihminen ei parannu. Kaikki eivät halua kohdata syvempiä ihmisen elämän ongelmia, vaan siirtävät ne pois. Yhteiskuntakaan ei rohkaise tutustumaan todelliseen itseensä. Ongelmien kohtaajia tai terapiaan menijöitä saatetaan pitää outoina, vaikka he ovat usein rohkeampia kuin muut.

- Läheskään kaikki eivät edes tiedä, että muutos olisi mahdollinen. Kun selittää, että ongelmista voi päästä eroon, monet motivoituvat muutokseen. Siitä alkaa löytyä koti ja elämän väri.

Muuttuminen pitää valita

- Parantumiseen ei ole mitään pakkoa. Jotkut ovat päättäneet olla tulematta terveiksi. Kun ihminen on parantumattomasti terve, ei ole enää mitään tehtävissä. Vahvuuteen sairastuminen on kaikkein vaikeimmin parantuva vamma. Jumala vaikenee kokonaan, kun häneltä pyydetään voimaa olla vahva. Hän antaa meille voimaa olla heikko.

- Vahvuuteen sairastuneita on valitettavan paljon johtotehtävissä myös kristillisissä seurakunnissa ja järjestöissä, arvioi Käyhkö.

- Vanha sairas kuvio on ainakin turvallinen. Kukaan ei tiedä, mitä muutoksesta seuraa. Jeesuksen läheisyyttä voi vältellä monella tavalla.

- Olin aikoinaan uuttera ja ahkera Jumalan valtakunnan työntekijä, mutta Jumala sanoi minulle lempeästi: "Sinä poika se vaan vastustat koko ajan Pyhää Henkeä". Pakenin Jumalan läsnäoloa tekemällä Hänen työtään! Yritin saada ihmiset ajattelemaan itsestäni hyvää, ja se valitettavasti onnistui paikka paikoin. Olin kuin jokin vara-Jeesus.

- Jumala saattaa pistää koko perustuksemme uusiksi. Jeesus oli aikoinaan sitä mieltä, että perustus on armossa eikä minun hyvyydessäni ja tasapainossani. Harhakuva itsestäni ei enää toiminut, vaan jouduin kohtaamaan heikkouteni.

Jeesus koputtaa ovelle, ei ryskytä

- Toiset ihmiset ovat arkoja ja vetäytyvät kuoreensa, kun Jumala haluaa tulla lähelle. He ovat kuin katulapsia, jotka asuvat jätetynnyrissä ja varastavat ruokansa. Jeesus haluaisi tulla Rolls-Roycellaan viereen ja sanoa, että paas laittaen asumaan tonne palatsin puolelle. Mutta tynnyrissä on niin turvallista olla.

- Jumalan lähelle on vaikea tulla. Jumala kunnioittaa pelkoamme ja haluaa näyttää ensin, että on todella luotettava. Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa. Hän ei ryskytä, potki tai käytä moottorisahaa. Hän haluaisi, että avaamme oven ja sanomme: "Tule, Jeesus".

Jumalan läsnäoloon

- En niinkään halua opettaa sisäisestä paranemisesta kuin Jumalan läsnäolon etsimisestä, rukouksesta. Vain Pyhän Hengen läsnäolo voi parantaa ja tuoda meistä esiin kadonneita tai likaantuneita persoonamme osia. Hän haluaa tehdä meidät ehjiksi ja kokonaisiksi.

- Pyhää Henkeä ei voi pakottaa tai juksata toimimaan millään kaavalla. Hän toimii miten haluaa. Meidän tehtävänämme on antaa Hänelle mahdollisuus toimia, joka voi tapahtua hyvin yllättävästi.

- Usein sielullinen hurmahenkisyys on kiihkeää, pakonomaista ja suorittavaa. Kuitenkaan meidän ei tule seurata ihmeitä ja merkkejä, vaan niiden kuuluu seurata meitä.

- Aito Pyhän Hengen toiminta on vapaata, levollista ja rauhallista. Siihen voi kuulua itkua tai naurua, mutta olennaisesti se on Jumalan läsnäoloa. Silloin kosmeettisuus ja teeskentely on vaarassa kadota. Joskus rukoiltava saattaa itkeä hillittömästi ja räkä valua leukapielissä. Ihmisten koko olemus saattaa muuttua rukouksen seurauksena.

- Jos alamme luottaa liikaa itseemme, Pyhä Henki alkaa vetäytyä pois. Siitä seuraa surua, itkua ja yksinäisyyttä. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa. No, siitähän pääsee taas alkuun, kun tunnustaa erehdyksensä, muistuttaa Käyhkö.

Pelejä ja valheita

- Älkää seivästäkö häntä! Hän on fakiiri. Hän pitäisi siitä!

- Jotkut suorastaan nauttivat uhrina olosta, jotkut auttajana olosta. Molemmat roolit ovat ihan yhtä pahoja, pohtii Käyhkö.

- Tunnetun sielunhoitajan Erik Ewaldsin luo meni kerran eräs nainen, joka vuodatti sydäntään hänelle. Naisen luona asui eräs mies, joka ei suostunut naimisiin, ei käynyt töissä, ei tuonut rahaa, söi ruokaa kaapista ja joi oluttakin.

- Heitä se ukko ulos, sanoi Ewalds lyhyesti.

Nainen purskahti itkuun.

- En mä pysty siihen.

- No, sitten en pysty auttamaan sinua. Näkemiin, vastasi Ewalds.

Nainen raivostui "nöyryytyksestä". Vasta vuoden kuluttua hän tajusi pelinsä ja kypsyi heittämään ukon ulos.

- Kuullessani tämän aikoinaan tajusin, että olisin itse toiminut väärin. Olisin hyvin empaatiisesti ottanut vastaan kaikki kyyneleet ja ehkä ollut "sielunhoitajana" seuraavat 25 vuotta.

- Se olisi ollut petos. Jonkun täytyy sanoa, missä raja menee. On hirveätä, jos kukaan ei sano totuutta.

- Kamikaze-rakastajia on ihan tarpeeksi. He eivät voi auttaa toisia todellisesti, vaan sitovat muut itseensä ja hoitavat itseään toisessa. Auttaja tarvitsee suhdetta paljon enemmän kuin autettava.

- Ihmissuhteemme usein herättävät meidät pohtimaan itseämme. Miksen tule toimeen tietyn tyyppisten ihmisten kanssa? Miksi olen aina se hoidettava pikku reppana? Miksi olen aina se vahva, joka hoivaa muita? Miksi aina rakastun omituisiin tyypeihin?

Miten Jumala parantaa?

- Me ihmiset olemme varjojen vankeja, pimeydessä vaeltajia, monin tavoin rikkinäisiä ja eksyneitä. Kun Vapahtaja tuli maailmaan, pimeään koitti valo, riemu ja ilo. Hän vapautti meidät syvästä orjuudesta, jonka synti, kuolema ja Saatana olivat saaneet aikaan. Synti on meitä vahvempi, mutta Jeesus on syntiä vahvempi.

- Vapahtaja ei muuta meitä vaatimalla, vaan rakastamalla. Kun Jeesuksen eteen tuotiin aviorikoksesta kiinni saatu nainen, hän ei tuominnut. Vaikka nainen oli syntinen, hän ei ollut hylännyt Elävän veden lähdettä. Hän halusi saada armon. Fariseukset olivat hylänneet Messiaan, ja heidät kirjoitettiin tomuun.

- Jeesus oli ilmeisesti ensimmäinen mies tuon naisen elämässä, joka kohteli häntä kunnioittavasti, arvostaen ja rakastaen. Jeesus nosti naisen suosta ja paransi hänet. Nainen ei enää tehnyt syntiä, koska häntä oli rakastettu.

- Meidän sisäiset kasvomme ovat niin synnin turmelemat, ettei kukaan muu kuin Taivallinen Isämme voi rakastaa meitä loppuun asti. Vain Jumalan rakkauden kokeminen auttaa meitä näkemään, keitä me todella olemme.

- Jos synnit ovat kuin tähdet ja kuu, voimme yrittää teipata ne piiloon. Mutta kun lopulta saamme sen tehdyksi, olemme täydellisessä pimeydessä. Kun päivä koittaa, tulee niin valoisaa, että tähdet alkavat hävitä eikä kuu enää valaise. Elämme silloin valossa. Jumalan tapa parantaa on hukuttaa meidät rakkauteen. Synnit vain jäävät pois eivätkä enää vaikuta meissä.

Armon varassa vaan!

- Oikea Isä Jumala haluaa antaa meille ilon ja rakkauden heti, eikä vasta suoritusten avulla osamaksuna. Tuhlaajapoikaa ei laitettu odotushuoneeseen, vaan hänen otettiin avosylin vastaan. Jeesuskin käski apostoleita odottamaan ensin rakastetuksi tulemisen voimaa, ennenkuin he lähtisivät Jerusalemista.

- Tule vallatuksi, ennenkuin voit valloittaa, kiteyttää Risto Käyhkö.

- Voimme evankelioida vain niitä, joihin Jumala on tehnyt tilaa. Evankelioinnissakaan ei ole mitään mekaanista sabluunaa. Pitäisi olla herkkyyttä sille, mitä Jumala on tehnyt ihmiselle.

- Evankelioimisneuroosiin sairastuneet ovat usein rikkinäisiä, isättömiä ihmisiä. Väärä jumalakuva ajaa heidät pakonomaiseen pelastuksen ja Isän hyväksynnän ansaitsemiseen. He vievät helvetin- ja hylkäämisenpelkoaan eteenpäin. Uhriksi joutuvalta ei-uskovalta vaatii silloin paljon kypsyyttä tajuta, että Jeesus on hyvä, mutta tämä ihminen tarvitsisi hoitoa.

Älä tuomitse! Anna anteeksi!

- Menneisyyden haavat ja katkeruus ovat tavallisia ongelmia. Katkeruus aiheuttaa eniten haittaa itselle.

- Loukkaajan tuomitseminen estää anteeksiannon. Tuomio on vangiksi ottamista. Leimaaminenkin on tuomiota. Näenkö esimerkiksi jonkin ihmisen alkoholistina vai Mattina, jolla on alkoholiongelma?

- Ihmisen voi tuomita myös hyvyyteen. "Eihän nyt meidän kiltti Risto-poika voisi tehdä sellaista". Kun lapsi tuomitaan hyvyyteen tai pahuuteen, hän vaistoaa, etteivät vanhemmat näe hänen todellisia kasvojaan. Hän tuomitsee silloin itse itsensä, ja tästä seuraa myöhemmin valtavia identiteettiongelmia. Lapsi on sidottu.

- Anteeksiantamisen voi estää jo lapsena tehty päätös, etten ikinä enää luota äitiin tai isään, en ikinä enää kerro heille itsestäni tai en enää anna heidän koskettaa. Kun lapsi näin sulkee jotain vanhemmiltaan, hän sulkee sen samalla itseltään. Monesti vain ohikuljetun lapsen epämääräinen tuska jää muistuttamaan asiasta.

- Muistotkin voivat parantua, mutta siihen tarvitaan halua antaa anteeksi. Anteeksianto ei ole unohtamista tai asiasta puhumattomuutta. Valoon tuominen muuttaa asioita ja tuomion purkaminen vapauttaa ihmisen.

Ismo Rakkolainen. Copyright 1994.

Juttu on aiemmin julkaistu Uusi Toivo -lehdessä.