Pastori Mikko Aalto: Tunteiden peruskurssi

Kun emme syyttele, jää tilaa ymmärtämiselle. Ymmärtäminen on joskus kovin vaikeaa, vaikka kaksi ihmistä puhuisi samaa kieltä. Viestin perillesaamisessa on joitain perusasioita, jotka pitää ottaa huomioon. Tunteet ovat yksi tärkeimmistä, kertoo pastori Mikko Aalto.

Perheen teini-ikäinen tyttö oli luvannut tulla kotiin illalla yhteentoista mennessä, mutta häntä ei vaan kuulu. Kello lyö kaksitoista, yksi, sitten kaksi. Äiti soittaa kaverien vanhemmille, ja kuultuaan, ettei lasta ole näkynyt, pyytää nolona anteeksi turhaa herätystä. Hän kyselee myös poliisilta ja sairaaloista, olisiko lasta näkynyt. Kukaan ei tiedä hänestä mitään.

Lopulta kolmen jälkeen nuori availee hiljaa kotiovea. Hän astuu sisään iloisesti hymyillen. Äidin huoli ja viha purkautuu kireänä syytöstulvana heti oven avauduttua. "Sä oot aina myöhässä. Et koskaan ajattele minua". Äiti haukkuu ja uhkaa kotiaresteilla. Tyttö yrittää selittää, että he yrittivät auttaa yhtä Makea, joka oli sammunut hankeen. Tilanne päättyy molemminpuoliseen huutamiseen ja itkuun.

Äiti oli huolissaan tyttärestään. Tytär puolestaan oli ehkä pelastanut kaverin paleltumiskuolemalta hangesta ja huolehtinut hänet selviämään. Silti kumpikaan ei ymmärtänyt toistaan. Viestit eivät menneet perille. Tilanne vaikuttaa liiankin tutulta.

Tunteet ovat tärkeitä ymmärretyksi tulemisessa

Toisten ihmisten ymmärtäminen ja itsensä ymmärretyksi tekeminen on joskus hyvin vaikeaa.

- Viestin perille menoon tarvitaan ihmissuhdetaitoja. Viestinnässä tunteet ovat hyvin tärkeitä. Jos tunteita ei ymmärrä, viestikin menee huonommin perille. On outoa, ettei naimisiinmenossa ja lapsen kasvatuksessa vaadita minkäänlaista opetusta ihmissuhteista ja viestinnästä, vaikka ne ovat maailman vaativimpia tehtäviä, ihmettelee Mikko Aalto.

- Perustunteita ovat ainakin viha, ahdistus, suru, ilo ja masennus. On tärkeää ymmärtää, mitä ne oikein ovat.

- Vihan takana on aina muita tunteita ja kokemuksia. Viha on tunnistamattomien tunteiden väylä. Viha on vain jäävuoren huippu, jonka alle kätkeytyy esimerkiksi pelkoa, pettymystä, mustasukkaisuutta, epävarmuutta, turvattomuutta tai väärinkohdelluksi tulemista. Vihaa kertoo myös asian tärkeydestä ihmiselle. Jos puoliso on vihainen pelätessään uskottomuutta, puoliso on vielä tärkeä.

- Ahdistus syntyy, kun ihminen ei tunnista eikä saa ilmaista omia tunteitaan. Se kertoo pahan olon ja kielteisten tunteiden tulpasta. En tiedä, mikä minulla on. Ja vaikka tietäisinkin, joku estää minua ilmaisemasta sitä. Ahdistus jatkuu niin kauan, kunnes ihminen tunnistaa, mikä sen takana on. Kuten vihan, myös ahdistuksen takana oleviin asioihin pitäisi päästä käsiksi.

- Suru puolestaan liittyy luopumiseen jostakin. Se voi olla luopumista tärkeästä ihmisestä, unelmistaan tai vaikka terveydestä. Suru on tärkeää.

- Ilo syntyy mielihyvän erilaisista kokemuksista.

- Masennus liittyy yleensä vihaan jota ei ole voitu ilmaista. Viha kääntyykin itseä kohti. Toinen masennuksen syy voi olla ratkaisematon ongelma.

Miehen kolme tunnetta: Hyvä, paha ja ei tunnu miltään

- Tunteiden etsiminen ja tunnistaminen on joskus tuskan takana. Varsinkin miehillä tunteiden kuuleminen on usein vaikeampaa kuin naisille. Vaimoni täytyy joskus tulla avukseni pilkkimään, että saisin kiinni tunteistani, kertoo Mikko Aalto.

- Tunteet eivät sinänsä ole hyviä tai pahoja. Uskovakin saa esimerkiksi vihastua. Efesolaiskirje jopa käskee siihen! Viha pitää purkaa pois, muuten se jää sisälle muhimaan. Se on olennaista ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Vihan huonoja purkutapoja

- Vihaa voi purkaa monella tavalla, sekä rakentavasti että vähemmän rakentavasti. Huono tapa on esimerkiksi väkivalta. Kun pahaa oloa ei osaa purkaa ja sanat loppuvat, mies voi ottaa vihan jatkoksi käsivarren.

- Toinen paha tapa on pahan puhuminen. Se tuntuu erityisen suositulta kristittyjen keskuudessa, jossa viha on usein kiellettyä. Viha voidaan myös tukahduttaa. Sen voi tehdä itse, tai esimerkiksi lapsen diktaattori-isä. Viha ei kuitenkaan pysy sisällä, vaan se tulee ulos vaikkapa ihottumana, rytmihäiriöinä, masennuksena tai mahakipuina.

- Vihaa puretaan usein myös sinä-viesteillä, syyttelyllä.

"Sinä olet ..." vai "Minusta tuntuu ..."

- Kun ilmaiset pahan olosi, käytä minä-muotoa: "Minä olin huolissani, kun et tullut ajoissa kotiin". Sinä-viesti leimaa, tuntuu pahalta ja aiheuttaa heti puolustusreaktion ja vastahyökkäyksen. Vanhempien syyttelyn taustalla voi olla huoli nuoresta, mutta viesti ei mene perille.

- Minä-viesti on rakentava tapa purkaa omaa pahaa oloa. Minä-viestissä kerrotaan oma viesti, eikä millainen sinä olet. Se kuulostaa aivan erilaiselta ja herättää myötätuntoa: "Välittääks toi mutsi musta sittenkin?"

- Vaimo ehkä syyttää miestään: "Mikset sä ole koskaan mulle hellä?" Tuollaiseen kysymykseen on aika hankala vastata. Vaimon tarpeiden ilmaisu olisi hedelmällisempää.

- Millä tavalla vaimo voisi ilmaista asiansa? Luultavasti vaimo tarkoittaa jotain tällaista: "Minusta tuntuu pahalta, kun en enää saa hellyyttä niin kuin silloin seurusteluaikoina. Tarvitsen hellyyttäsi". Sinä- ja minä-viesteillä on iso ero.

- Minä-viesti on tärkeä, mutta vaikea taito. Joku on arvioinut, että vaatii tuhansia kertoja, ennenkuin se alkaa sujua luontevammin kuin toisen syyttely. Aluksi on hyvä saavutus, jos selittää edes jälkeenpäin, miltä tuntui ja mitä oikeastaan tarkoitti.

Haukkuminen haavoittaa

- Jeesus puhui ankarasti viestinnän synneistä. Vuorisaarnassa hän kertoi: "Jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen".

- Ihmisen luonteeseen tai ulkonäköön liittyvät haukkumiset iskevät syviä haavoja. Ihminen voi itsekin alkaa uskoa, ettei ole rakastamisen arvoinen. Eräs nuori nainen jätti heti jokaisen miehen, joka ihastui häneen. Jokainen ihastuminen oli hänelle viesti siitä, ettei hän ollutkaan virtahevon näköinen, niinkuin häntä oli lapsena haukuttu. Hän tarvitsi kymmeniä ihastumisia, ennen kuin kielteinen leima alkoi parantua ja hän alkoi uskoa, että joku voi välittää hänestä.

- Monet loukatut ihmiset yrittävät muuttua värittömiksi, näkymättömiksi ja hajuttomiksi. Jeesus tiesi, miten tavattoman haavoittavaa on puuttua ihmisen muuttumattomiin ominaisuuksiin. Sinä-viestit eivät anna toivoa muuttumisesta, vaan lamauttavat. Esimerkiksi lause: "Sä olet varsinainen juoppo" voi ajaa ihmisen toteuttamaan sitä.

- Väärin valitut sanat voivat vahingoittaa erittäin syvältä. Pahinta, mitä isä voi sanoa tyttärelleen on: "Saatanan huora". Silti joskus isät voivat sanoa näin. Mistä on kyse? Voisiko taustalla olevan asian sanoa jotenkin toisin? Taustalla voi olla esimerkiksi huolta ja pelkoa tyttären puolesta, mustasukkaisuutta tai epävarmuutta kasvattajana.

Anna myönteistä palautetta

- Myönteisen palautteen antaminen on yksi viestinnän perustaidoista. Suomalaisille se tuntuu vähän vieraalta. Kerran erään luennon yhteydessä pyysin yleisöä antamaan myönteistä palautetta vierustoverilleen. Saliin tuli hetken hiljaisuus. Sitten yksi ihminen viittasi ja pyysi laittamaan kalvolle avuksi myönteisiä ominaisuuksia. Niin vaikeaa myönteinen palaute tuntuu olevan, naurahtaa Mikko Aalto.

- Esimerkiksi monilla työpaikoilla ainoa myönteinen palaute on se, ettei saa kielteistä palautetta. Kysyin kerran eräiltä työntekijöiltä, mitkä olivat parhaita muistoja työpaikalta. Yksi mies kertoi sitten, kuinka johtaja oli kerran tullut sanomaan hänelle, että hyvin tehty. Kymmenien vuosien aikana hän ei ollut saanut muuta hyvää palautetta työstään!

- Myönteisen palautteen antaminen tuntuu olevan niin vaikeaa, ettei sitä haluta edes kokeilla. Se kuitenkin parantaa ihmissuhteita perheissä ja työpaikoilla ja antaa turvallisuutta.

Kuuntelu on läsnäoloa

- Jos omien tunteiden ilmaiseminen on vaikeaa, vielä vaikeampaa on toisten tunteiden kuuntelu ja ymmärtäminen. Tunteiden kuuntelu tarkoittaa sitä, että toinen yrittää tosissaan ymmärtää. Toisen ihmisen kuuntelun vastakohta on neuvojen antaminen. Jokaisella on varmasti kokemusta typeristä neuvoista, vaikka itsellä olisi ollut ymmärretyksi tulemisen tarve. Neuvominen on yleensä viesti siitä, ettei neuvojaa kiinnosta se, miltä minusta tuntuu. Hän haluaa vain minun tietävän, miten olisi pitänyt tehdä tai mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä.

- Neuvojen asemesta ihminen haluaa kuulla palautetta siitä, että toinen ymmärtää viestini. Myös siihen liittyvät tunteet. Niin kauan kun paha olo on päällä, tilanne on jumissa. Vasta jos toinen todella kuuntelee, silloin ongelma voi lähteä purkautumaan. Vasta silloin on valmis ottamaan vastaan neuvoja, mutta yleensä niitä ei edes tarvita.

- Jos tunnette ihmisiä, jotka vuosia ovat katkerasti puhuneet jostain asiasta, he ovat luultavasti saaneet vain "hyviä" neuvoja. Mutta kun joku heijastaa heidän tunteensa ja sanoo, että olet varmaan tosi pettynyt, sen jälkeen paha olo purkautuu. Siihen tarvitaan ihmistä, joka kuuntelee ja yrittää ymmärtää.

Painostus vetää tunteet lukkoon

- Kun toinen mököttää, hänestä ei saa mitään irti pilkkimällä tai painostamalla. Mököttäjä tarvitsee tilaa ja vapautta olla hiljaa, häntä silti hylkäämättä. Vasta silloin tulppa saattaa poistua.

- On kiintoisaa tutkia, miten Jeesus käsitteli asioita. Kun esimerkiksi Pietari vannoi, ettei varmasti ikinä hylkää Jeesusta, niin kas kummaa; kukko lauloi pian sen jälkeen. Kun Jeesus näki Pietarin, hän ei hihkaissutkaan kaikkitietävänä: "Mitäs minä sanoin!", vaan kiinnitti vain katseensa Pietariin.

- Sen jälkeen Pietari meni ulos ja itki katkerasti. Hän oli syyllinen ja hänen oli paha olla. Jeesuksen katseesta välittyi rakkaus ja välittäminen, vaikka Pietari oli hylännyt hänet. Kun Jeesus ei asettanut painetta Pietariin, ei Pietari mennyt lukkoon kuin sukelluskello. Hiljaisuudessa tuli tilaa Pietarin aidolle syyllisyydelle.

- Ihmisille on lähes mahdotonta olla sanomatta: "Mitäs minä sanoin!" Jeesus kuitenkin kohteli syyllisiä eri tavalla. Tämä raamatunkohta vakuuttaa minua syvästi Jeesuksen jumaluudesta.

- Saatana syyttää. Pyhä Henki puolestaan antaa tilaa. Pyhä Henki saa meidät tajuamaan syntimme, joka saa aikaan aitoa syyllisyyttä, valottaa Aalto.

- Jos olisimme edes joskus hiljaa, kun kohtaamme muita syntisiä ja syyllisiä, huokaa Mikko Aalto.

- Ei mököttäen, siksi, että se on taas tuossa kunnossa, vaan siksi, että sillä on varmaan paha olla.

Copyright Ismo Rakkolainen 1994.

Julkaistu aiemmin Uusi Toivo -lehdessä.